Jaksaakohan kukaan enää lukea näin pitkää tekstiä?🫣

Nykyään eletään hurjan nopeassa rytmissä. Nopeita videoita, nopeita päätöksiä ja nopeaa elämää.🏃‍♀️🏃‍♂️

Somessa pitäisi koko ajan näkyä enemmän, jakaa enemmän ja olla enemmän. Ja silti mikään ei tunnu riittävän ja samalla ollaan vähitellen menettämässä otetta siitä, mikä on oikeasti tärkeää.

Mä kirjoitin joskus lifestyle -blogia. Rakastin kirjoittamista -ja rakastan sitä edelleen, mutta silloinkin piti ehtiä tallentaa ja jakaa kaikki someen. Kaikki piti kuvata päivän asusta ruoka-annoksiin. Ja ruoka ehti tietty usein jäähtyä tässä välissä.😮‍💨

Blogimaailman vielä sieti, mutta mun on jotenkin tosi vaikeeta saada kiinni tän hetken somekulttuurista. Ja se on sekä hyvä että huono asia.

Hyvä siksi, että osaan pysähtyä, katsoa ympärilleni ja olla enemmän läsnä.❤️

Huono siksi, että välillä tuntuu, kuin jäisi jälkeen, kun ei jaksa, eikä edes halua juosta samaa vauhtia trendien ja algoritmien kanssa ja silloin yritykseni näkyvyys vähenee enkä tavoita asiakkaita.

Somessa on myös todella paljon hyvää. Sen kautta oon päässyt tutustumaan aivan ihaniin upeisiin ihmisiin, inspiroitumaan, jakamaan mun taidetta ja tavoittamaan asiakkaita ja siitä oon todella kiitollinen.

Teen taidetta, koska se on mun tapa pysähtyä, kertoa mun tarinaa, ajatuksia ja muistuttaa taiteen kautta myös muita pysähtymään ja näkemään kauneutta niissä pienissä yksinkertaisissa asioissa.🌿

Aika ristiriitaista, kun nykymaailma yrittää pitää ihmiset kiireisinä ruutujen äärellä ja mun taide taas syntyy pysähtymisestä, pienten asioiden huomaamisesta ja läsnäolosta.

Nopeatempoinen vai hidas elämä, nämä kun saisi jotenkin pysymään balanssissa. Haluan elää ja luoda aidosti, en kiireen, vaan merkityksen kautta.❤️